Ikuisuustekele

Niin, tämä blogikirjoittaminen on ollut hyvin opettavaista.  Kirjoittaminen on minut pakottanut viemään projekteja eteenpäin. Kuka sitä nyt sitten julkisesti valehtelisi? Paitsi no tietysti tiedättehän te, näin vaalien alla...

Miehen liivi takaa. 

Ikuisuustekele

Olennaiseen keskittymisen ansiosta puolivalmiiden luomusten määrä on minimissään leikkuupöydällä. Tuosta minimistä olen erityisen ylpeä. Meille käsityöimmeisille tahtoo aina välistä kertyä kaikenlaista keskeneräistä tekelettä, jotka sitten lojuvat nurkissa. Tuosta miehen liivistä oli hyvää vauhtia tulossa sellainen ikuisuustekele.

Liivi edestä

Välttelyn jalosta taidosta

Aloitin jo postauksen kirjoittamisen aamulla, että enpä taaskaan kerennyt. On täällä ollut kaikenlaista, ompelin talvitakkia, palaveerasin yliopiston kanssa ja ruokaakin pitäisi tehdä. En sitten tiedä, oliko se huono-omatunto vai naisinsinöörin logiikka, kun tajusin, että sama aika kuluu tekosyiden kirjoittamiseen kuin parin sauman ompeluun.

Niinpä sitten surautin komeamman osapuolen liivin valmiiksi. Napit ja napinlävet uupuvat vielä, mutta ne lisään sitten sovituksen jälkeen. Ohessa siis tuoreet kuvat. Olettaen, että liivi mahtuu päälle, niin sovituskuvia tulee, kun mies ja kamera kohtaavat. 

Hieman liian rinnakas on naisen torso, mutta kyllä siitä selvän saa.

Leikkuupöydällä

Tulevana launtaina on ompelulauantai, joten suklaanruskean talvitakin pitäisi olla valmis sunnuntaina . Takki onkin jo irtovuorin kiinnitystä, nappeja ja napinläpeja vaille valmis. 


Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK,  saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi.