Kurkistus kulissien taakse - blogiviikkomme

Kurkistus kulissien taakse -ajatus ei ole omani vaan Kototeko blogin haaste. Törmäsin haasteeseen jo muutama viikko sitten. Ajattelin, ettei tavallisen ihmisen tavallisesta viikosta löydy kerrottavaa. Maanantaina hoksasin, että tämä viikko voisi olla ihan dokumentoimisen arvoinen, joten lähdetäänpä nyt liikkeelle.

Itse tehty signature mekko Marimekon Pienestä puutarhasta (Kuva: Juha Koivistoinen)

Maanantai

Jatkoin kummitytön toisen mekon ompelua (KLIK). Sunnuntaisessa sovituksessa tosin ilmeni, että mekossa pitäisi olla kukkia. Prinsessan toivelistalle nousi lisäksi ihonmyötäinen mekko. Maanantaina väkersin siis lupaamani kukkaa ja vyötä mekkoon. Ei istunut kukka eikä vyö mekkoon, joten suuntasin lenkille.

Purin kukan ja vyön mekosta. Tein kaksi kukkaa lisää. Pujottelin vyön sisään kuminauhan, kiinnitin kukat. Nyt on prinsessalla uusi rannekoru, toivottavasti tykkää. Prinsessa ei ole nähnyt luomusta, koska täti karkasi lomalle.

Tiistai

Heti aamulla ensimmäiseksi vahvistin sovitusti toimittajalle, että torstain kuvaukset ovat ok. Kaavoitin prinssin t-paidan kokoon 110 ja kuosittelin malliin raglahihat. Olisin leikannutkin kankaat, mutta tajusin, että torstaisen kuvaussession lookit pitää silittää. Lopetin vaatteiden silityksen ilta yhdeltätoista.

Keskiviikko

Kello pirahti 6.30 ja raahustimme aamupuurolle, sillä kohta lähdettäisiin kohden Keski-Pohjanmaata ja nahkurin orsia. Veimme koiran mummolaan hoitoon. Yhdeltätoista pysähdyimme kaffeelle Varkauteen, josta piti postata omalle facebook seinällä hausta kuva. Matkan varrella postailin reissusta muutenkin.

Savossa kaikki on hauskempaa.

Jaloittelimme Petäjäveden kirkolla.

Pyörähdimme Keskiselläsyömässä.

Olimme syömässä Kokkolassa 21:30.

Torstai

Aamiaiselle mennessä meitä tervehti iloinen Nuunuu, jonka kuvan postasinkin omalle seinälle.

Jaloittelimme hetken Kokkolan vanhassa kaupungissa.

Kokkola

Kokkolasta ajelimme PaaPiin kautta Kuopioon. Välillä tosin pysähdyimme jaloittelemaan ja kuvaaman Runnilla. Hieman alkoi jo rouvalla ajatukset puntaroida tulevissa kuvauksissa. 

Runnilla  (Kuva: Juha Koivistoinen)

Kuvaukset sujuivat mallikkaasti Savossa ja saas nähdä, päätyykö juttu vielä ihan lehteen asti. Loppumatkalla Kuopiosta kotiin mietinkin, että mitähän sitä itse ensi viikon paikallislehden kolumniin kirjoittaisi. Olimme kotona yhdentoista aikaan illalla, että sellainen loma - tuhat kilometriä ja puolitoista vuorokautta.

Perjantai

Perjantain nukuin pitkään ja hartaasti. Postasin kuvan ostoksista omalle seinälle. Otsikolla, nyt ovat syksyn ompeluprojektien kankaat hallussa. Mummola palautti koiran.Tarkistin toimittajan jutun. Leikkasin prinssin paidan tai siis paidat. Ompelin hetken.

PaaPiita ja nahkaa.

Lauantai 

Lojuin sängyssä ja kirjoitin omaa kolumniani paikallislehteen. Kävin lenkillä ja ompelin hetken. Totesin, että tulipahan raglapaitaan leikattua keskietu sivusaumaan. 😩 Siispä suunnittelin design muutoksen, eteen halkio ja kengurutasku, sainkin paidat jo käänteitä vaille valmiiksi.

Sunnuntai 

Muokkasin blogin sivuja. Kävi lenkillä. Siivosin. Oikoluin kolumnini ja lähetin sen päätoimittajalle. Kirjoitin viikoittaisen postauksen. Tiedättekö mitä, onneksi huomenna pääsee oikeisiin töihin? ;)

Leikkuupöydällä

Leikkuupöydällä odottavat siis veljen paidat ja yksi muodistus 90-luvulta tähän päivään.

Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK,  saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi.

Vielä on kesää jäljellä, ja helteitä odotellessa

Hyvin tuli lomapäivät valittua, kun sataa niin joutaa ompelemaan. Kummityttöni tilasi taannoin mekon. Kävimme tytön, sen veljen ja äidin kanssa kangasostoksilla toissa lauantaina. Veli valitsi sellaisen kivan perustrikoon ja helpon ommeltavan. Kummitytölle valikoitui trikoo, johon mahtui pari lisäjoustoa tarjoavaa pliseerausta.

Liekkopoimutusta helmassa.

Kummitäti täti sai sitten ihan itse miettiä, miten helmasta saadaan prinsessamainen ja käännetty. Aikana aseteltua saumurin langankireyksiä sain, kun sainkin aikaan rullapäärmeen. Lisäksi, kun venytin kangasta, ommellessa niin kangas liekottui kauniisti.

Halkio takaa

Taakse tuli halkio, joka suljetaan nappisilmulla ja napilla. Halkio, pääntie ja kädentiet ovat huoliteltu trikoosta leikatulla kaitaleella. Leikatun kaitaleen leveys oli 3x valmiin reunan leveys + 5 mm saumanvara. Kaitale on leikattu kankaan joustavimpaan suuntaa.

Lopulta valmistui  koeversio, josta on hyvä työstää sitten se lopullinen mekko. Kangasta, kun jäi yli.

Vielä on kesää jäljellä - mekko takaa.

Toiseen mekkoon laitetaan samanlainen liekkopoimutus helmaan. Yläosa vuoritetaan, jotta saan venymisen kädenteillä kuriin. Uuteen mekkoon lisätään vielä kiinteä vyö. Lisäksi, leikitellään hieman pliseerausten suunnilla ja kuvioilla.

Leikkuupöydällä

Leikkuupöydällä odottavat siis mekon 2. versio, veljen paita ja yksi muodistus 90-luvulta tähän päivään.

Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK,  saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi.

Joskus sanat eivät vain riitä

Kävimme

kurkkaamassa, miltä kansallismaisemamme

Kolilla näyttää.

Ihailimme

maisemia ja

nautimme vihreydestä. (Kuva: Juha Koivistoinen)

Mukanamme kulki myös pakollinen ompelus. (Kuva: Juha Koivistoinen)

Itse kaavoitettu ja ommeltu pusero, kun kerran
 käsitöiden kanssa eletään. (Kuva: Juha Koivistoinen)

Mustaa valkoisella

Sanotaan, että ryppyisissä lakanoissa onni asustaa. Meillä asustaa aineskin lehmä ja välistä koirakin.  Liekö kellään samanlaista ongelmaa? Koiruus on kyllä kärppänä paikalla, kun silmä välttää.

Äitienpäivänä

Lakanat ovat ihan omaa ompelu, jo keväältä valmistuivat näppärästi äitienpäiväksi. Lakanat olivat sinänsä palkitsevia ommeltavia, että kangasmetrit vajuivat ja mieli lepäsi tasaisen nakutuksen tahdissa. Kangas valintakin oli yhteinen konsensus ostosreissultamme Turusta. 

Täytyy myöntää, että en kyllä itsekään lämmennyt söpölle pinkille. Ei kait' näistä lakanoista jaksaisi tämmöistä melua pitää, mutku tuskasta näkyy olevan tuplaleveän puuvillan löytäminen. Yksivärisenä löytyy kyllä, mutta kuviolliset ovat ainakin Kolin kokoisen kiven alla. 

Tuplasti ongelmissa

Kun on vihdoin löytänyt molemmille soveltuvan tuplapatjan ja raaskinut ostaa  tuplaleveän untuvapeitteen, niin tavallaan odotin, että lakanat olisivat se pienin murheenkryyni.  Olinpahan taas vaihteeksi väärässä. Muodostui kankaiden etsintä työlääksi. 

Erilliset peitot vielä ymmärrän, kun toinen voi olla kylmäinen ja toinen kuumainen. Sitä vain pohdin, että kuka ihme haluaa nukkua yönsä siinä kahden patjan välisessä raossa. Samaan lankaan itsekin uin lähemmäksi kaksikymmentä vuotta myyntimiehen puheen ryydittämänä.  

- Pannaan se petari vain siihen päälle, niin on sitten molemmilla painon mukaan valitut patjat.  Selkä kiittää.

Kokeilin kymmenen vuotta välissä nukkumista ja erohan siitä tuli. Myyntimiehelle tiedoksi, että selkä ei pidä raossa nukkumisesta.  Ei se petari kahta yhdeksi tee, vaikka kuinka yrittäisi. Kun sitten sain ajatuksen, että yhtenäinen patja on mukava, kipsuttelin kauppaan ja ostin sellaisen.

En ole ostostani katunut, ainakin selkä kiittää ja toivottavasti parisuhdekin. Osaisikohan, joku vielä vinkata, mitä löytyisi kuviollista tuplakangasta. Lahna kuosi vois olla kiva 😂.

Leikkuupöydällä

Leikkuupöydällä on kaikenlaista puolivalmista tekelettä, jotka valmistuvat vähän soutaen huovaten - ommellaan, puretaan ja ommellaan uusiksi.

Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK,  saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi.