Mites siinä 2017 haasteessa kävikään?

Siinä se vuosi pyörähti, joten on aika katsoa, miten  suunnitelmat toteutuivat. Kuten jo perjantaina mainitsin, yhtenä innoittajana toimi Vuosi väriterapiaa  -haaste. Haasteessa valittiin jokaiselle kuukaudella oma värinsä, josta sitten kyseisenä kuukautena tuli postata.

Niinhän siinä sitten lopulta kävi, etteivät kaikki suunnitelmat toteutuneet ihan alkuperäisinä. Muutama vastoissa virunut kangas valmistui kuitenkin vaatteeksi ja uudeksi tuttavuudeksi löytyi nahka.

Tummansinisessä tammikuussa valmistui liituraitahame ja jakkuun lisättiin kahviaroamia (lue alkuperäinen postaus tästä). Tummanharmaana helmikuuna suunniteltiin mohairsekoitteista villakangastakkia (lue postaus tästä), kuvaamaan kerittiin vasta maaliskuussa (KLIK). Suklaanruskea talvitakki irtovuorelle valmistui huhtikuulle KLIK).

Viininpunainen huhtikuu taitteli nutturan tiukalle ja toi puvustoon trikoopuseron toukokuussa KLIK). Vihertävän/kellertävä toukokuu valmistui hameeksi kesäkuussa (KLIK). Valkoisesta kesäkuusta tuli mustavalkoinen heinäkuu (KLIK). Vaaleansininen elokuu toi puvustoon puseron (KLIK). Pikkumusta nahkamekko valmistui marraskuussa ja pinkkikin voimistui punaiseksi KLIK).

Hyvä alkanutta vuotta!

Paluu todellisuuteen

Vuosi sitten pohdimme monta kuukautta uuden blogin perustamista. Sattui vielä samaan aikaan mukava blogihaastekin vastaan ja löytyi se oma lokero Blogistaniaan (KLIK). Tavoitteetkin olivat kuluneelle vuodelle selkeät: molemmat tutkintopaperit taskuun, opintovapaalta takaisin töihin. Lisäksi tavoitteena oli kirjoittaa viikoittain.

Paluu arkeen

Nyt on jotenkin toisin. Ei oikein tiedä, mistä kirjoittaa. Se kuuluisa tyhjän paperin kammo tuli kutsumatta kylään. Kun eräänä kynttilöiden valaisemana (lue: sähköttömänä) iltana pohdin tätä kirjoittamisen vaikeutta, hoksasin että kyse on jostakin muusta. Kyse on siitä, että olen palannut takaisin normaaliin elämään.

Olen palannut normaaliin työssä käyvän ihmisen arkeen. Arkeen, jota olen paennut viimeiset kymmenen vuotta, kun olen tavoitellut akateemista loppututkintoa. Joulua edeltävänä keskiviikkona saavutin tavoitteeni. Sitten iski suunnaton väsymys ja lopuksi tyhjyys. Joulu meni nukkuessa ja päällimmäisenä oli kysymys:  Mitäs nyt?

Siinä se nyt on :)

Kollaasista potkua

Päätimme turvautua uudenlaiseen ajatteluun, kun pohdimme tulevaa blogivuotta Blogistaniassa. Osana sivuaineemme tulevaisuudentutkimuksen (KLIK) opintoja olemme opetelleet tunnistamaan erilaisia hiljaisia signaaleita ja kokoamaan erilaisia mahdollisia tulevaisuuksia.

Kun tulevaisuutta ei voi ennustaa eikä tietää ennalta, niin päätimme katsoa peruutuspeiliin. Mitkä asiat ovat kiinnittäneet menneinä vuosina huomiomme ja tallentuneet filmille? Mitkä osuvat silmiimme ja tuntuvat omilta?  Tuloksena syntyi ultravioletin (KLIK) sävyttämä kollaasi.

Ultaviolettinen uusi vuosi

Ultaviolettinen uusi vuosi

Kuvakoosteen innoittamana tuleva blogivuotemme on keskittymistä henkiseen hyvinvointiin kiireisten työ- ja opintovuosien jälkeen. Miten ompelullinen lifestyle auttaa jaksamaan arjessa? Lisäksi testaillaan uusia tekniikoita ja pohditaan, että asuuko insinöörin sielussa sittenkin luovuus.

Aika nauttia tehdystä työstä

Olen ollut touhukas kuluneina viikkoina, että tällä viikolla oli aika nauttia tehdystä työstä. Kävin hakemassa perjantai-iltana ammattitutkintotodistukseni Kuopiosta. Täytyy todeta, että hujahtivat 675 päivää nopeasti. Viimeiset 192 päivää tätä on tehty päivätyön ohessa.

Ainoat kerrat, jotka saivat pohtimaan tekemisen mielekkyyttä olevat ne hetket, kun näyttövaatteet aiheuttivat päänvaivaa. Ensimmäiseen näyttöön ompelin ensteksistä työhousut tallimaailmaan, toiseen housupuvun villakankaasta (KLIK) ja kolmanteen kierrätysnahasta mekon (KLIK).

Sinne ne päivät hujahtivat, poronnahkamekko on itse suunniteltu, kaavoitettu ja ommeltu.

Musta joutsen

Kuten aikaisemmin todettua (KLIK), ompelemaan ajauduin pitkäveteisen luennon sivutuotteena. Ei sinänsä hassumpi tapa ajautua uusiin opintoihin, sillä insinööriksi aikanaan päädyin vedonlyönnin seurauksena. Ei ollut kauppaoppilaitoksessa tarpeeksi matematiikkaa, joten kehottivat kaverit hakemaan insinööriopintoihin. 

Omaksi yllätyksekseni opinahjon ovet aukesivat 1996 ja opinnot aloitin 1997 Satakunnassa teknisen journalismin linjalla. 2001 valmistuin lopulta kahden lapsen äitinä Vaasan ammattikorkeakoulusta insinööriksi (AMK). Noilla kaksikymmentä vuotta sitten alkaneilla opinnoilla on työelämässä pärjätty ja pärjätään edelleen.

Koska työelämä tuppaa muuttumaan vuosien varrella, katsoimme komeamman osapuolen kanssa aiheelliseksi päivittää osaamistamme.  Aloitimme diplomi-insinöörin opinnot Lappeenrannassa syksyllä 2015. Tulevana keskiviikkona käyn sitten kumartamassa  diplomi-insinöörin paperit (KLIK). 

Ensi viikolla pääsen vihdoinkin päivittämään blogin kuvausta ja Facebook-sivun (KLIK) sitaattia osuvampaan muotoon. Eräänä päivänä lapsuudenystäväni totesi, että olet varmaan Suomen ainut ompelijakisälli ja diplomi-insinööri, varsinainen musta joutsen siis. 

Ammattikirjoja ovat molemmat.

Leikkuupöydällä

Lojuvat sekä 90-luvun muodistus että komeamman osapuolen tupakkatakki.  Tosin näistä ajavat ohi prinssin ja prinsessan joululahjat.

Tällekin viikolle mahtui monta juttua

Jos viime viikko oli sulavaliikkeinen, niin tällä viikolla touhuttiinkin jo rivakasti. Tänään viimeistelen asiakkaan joustocollege mekon. Perjantain etäpäivän vietin junassa  matkalla Helsinkiin, sillä kävimme  ostamassa lakeerinahkaa läppärilaukkua varten lauantaina. 

Aikaisemmin viikolla itsenäisyyspäivänä kanttasin asiakkaalle myyntiin menevän maton. Kyseessä oli räsymatto, joten oli aivan milleistä kiinni, että onnistui koko ompelu. Oli se vaan hyvä, että aikoinaan jäi yhdestä huutokaupasta käsiin sekalainen setti koneita. 

Luotto Pfaff  461-6 nakutti tasaisella tikillä kantit mattoon. Samalla koneella ompelin myös nahkalaukun useat kerrokset. Uudemmissa koneissa ei projektit mahtuneet edes paininjalan alle.

Poronnahkaisen nahkamekon (KLIK) jämäpaloista syntyi laukku itselle (laukun alkuperäinen ohje löytyy täältä). 

Viikon projektina oli kotimaisesta kuosista asiakkaalle mekko.

Kun kuvasin asiakastyötä, pohdin samalla stailausta, sillä itsellänikin mekko samasta kankaasta (KLIK)

Joskus tarvitaan myös joustavaan mekkoon rintamuotolaskokset, jotta mekko istuu.
Hihat ovat asiakkaalle pari senttiä liian pitkät, jotta ranteen kohdalle tulee kaunis ryppy.

Yksityiskohta pääntiestä (n. 2 cm:n reunus)

Joskus tarvitaan joustavaan mekkoon myös muotolaskokset taakse, jotta mekko istuu.

Tältä mekko näyttää kotoisasti henkarissa.

Leikkuupöydällä

90-luvulta tähän päivään -projektille pitäisi tehdä jotain joko saada se toimimaan tai antaa periksi. Seuraavaksi varmaankin työstetään joululahjamekkoa prinsessalle Voguen marraskuun numeron innoittamana,

Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK, saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi

Jouluksi punaista ja mustaa

Jos toissa viikko oli rauhallinen, niin viime viikolla asia korjaantui. Oli oikeita töitä ja näitä alakerran ateljeessa tapahtuvia omia töitä. Lisäksi kirjoitin alkuviikosta paikallislehteen jutun Valkyrian designistä. Kävin myös tutustumassa paikallisen vaatetusliikkeen tarjontaan (jutut löytyvät täältä KLIK ss. 18-19). 

Kerkesin vielä työpaikan pikkujouluihin perjantaiksi. Suomi 100 juhlien ansiosta laskeutui pikainen mekon helmanlyhennys leikkuupöydälle, joten pääsin juhlista kotiin ajoissa. Sunnuntai-iltana sain kaavat piirrettyä myös asiakkaan trikoomekkoon.

Aina välistä sitä miettii, että mitä järkeä tässä kaikessa touhuamisessa on. Eikä siinä aina varmaan olekaan, mutta eikös joutavalla pidä olla sitä jotain. Joskin tuossa ateljeen asiakkaalle tänään totesin, että käsillä tekeminen tekee onnelliseksi, että siksi näitä juttuja teen.  

Joskus on vain pysähdyttävä nauttimaan aikaansaannoksistaan, sillä molemmat paidat ja mekko ovat itse tehtyjä.

Se on sitten tarkkaa, että kaikki saadaan kohdalleen.

Siis oikeasti, pitääkö minun ottaa nämä kuvat ihan itse.
On se etälaukaisin vain metka juttu, jos oikein tuijottaa niin saattaa toimia :)

Kesäiseltä reissulta (KLIK) mukaan tarttuneesta kankaasta tuli t-paita itselle.

Leikkuupöydällä

90-luvulta tähän päivään -projektille pitäisi tehdä jotain joko saada se toimimaan tai antaa periksi, sillä pöydällä odottaa myös trikoinen tilaustyö.

Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK, saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi