Trikoopaidan uusi elämä: tuunausidea

Tässä yksi tuunausidea vanhoille trikoopaidoille. Idean puseroon sain 70-luvun muotikuvista, joissa oli pyöreä kaula-aukko ja leveä nappilista edessä. Mietin tuossa eräänä päivänä, onko tämä kierrätysvaatteiden kanssa touhuaminen lopulta kannattavaa.

Tahtovat nämä tuunausprojektit viedää aikaa enemmän kuin on saatavilla. Sitten törmäsin tutkimukseen (KLIK), jossa kerrottiin, että yhden puuvillaisen t-paidan tekemiseen käytetään 2000 litraa vettä. Päädyin siihen, että ainakin ympäristön kannalta vaatteen uusi käyttäminen on hyvä teko.

Stailaamiseen käytetyt asusteet löytyivät omasta vaatekaaspista.

70-luvulla tunikan helma asettautui nivustaipeeseen.

Nivustaivetta pidempiä paitoja voi sitten kutsuakin mekoksi.

Nykytyylin mukaisesti jätin helmaan saumurisaumat näkyviin.

 Käytin tähän puseroon neljä erilaista puseroa. Puserot kulkivat saman värjäyskäsittelyn läpi kuin aikaisempikin erä.

Kaksi nuorison t-paidan helmaa helmoiksi ja pari omaa puseroa yläosaan.

Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK, saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi.

Kierrätysvaatetta stailattuna ja sovituskuvin

Nyt on kyllä lyhyesti virsi kaunis. Työt ovat lähteneet hyvin käyntiin ja meinaavat viedä mennessään, joten näiden kirjoitusten kanssa on pientä viivettä. Lienee tuo kuitenkin hyvä merkki uudessa työssä, että on halua uppoutua tekemisen riemuun.

Viikonloppuna pyörähdin Kuopiossa oppimassa asusteiden käytön alkeita - huiveja, koruja ja laukkuja. Virkistin osaamistani visuaalisesta myyntityöstä ja nappasin mukaani värianalyysitarpeet. Sunnuntai meni sitten perheen miehille värianalyysejä tehdessä - talossa löytyy kaksi kevättä ja yksi kesä. 

Ilmeisesti pitäisi kohta elää niin kuin opettaa, sillä pukkaa omaa näyttöä lauantaille. Vuorossa on värianalyysin tekeminen asiakkaalle opettajan valvovan silmän alla. Suunnitelma on mielessä mutta kirjallinen ilmaisu vielä aivoissa matkalla paperille mutta onhan tässä vielä aikaa 😅 kait.

Ohessa siis luvatut sovituskuvat kierrätysvaatteesta (lähtötilanne löytyy täältä).

Kierrätyspusero muokattuine kaula-aukkoineen.

Tällä sitä on menty alkuviikko huivia, avainnauhaa ja kauhtunutta villatakkia.

Pelkällä huivilla ja kaulanauhalla. Huivikin on itse virkattu.

Kierrätyspaitaa takaa ja housutkin kavensin itselleni sopivaksi.

Perussettiä.

Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK, saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi.

Tuunataan tunika

Kulunut viikko oli varsin rauhallinen ja päivät kuluivat uusia työtehtäviä tehdessä. Illat tosin vietin sohvannurkassa, kun monta viikkoa vaivannut flunssa vain muistutteli olemassa olostaan. Perheen nuorempi miesväki tosin muistutti, että vaikutan laiskalta 😔. Kait totta tuokin näkökulma, kun päivät pystyin töissä olemaan.

Opettajan vanhat vaatteet

Ettei tämä blogi karkasi ihan lifestylemaiseksi elämän kerronnaksi, otetaan tähän väliin pari lähikuvaa tuunatusta tunikasta ennen ja jälkeen.

Tarinahan meni näin...

Ensimmäiseksi tarvitaan yksi haalistunut trikoopaita. Paidassa on myös liian lyhyet hihat, jotka ovat kuitenkin liian pitkät 3/4- hihoiksi. Hihojen lyhyys ei vaivannut edellisessä elämässä, sillä aikaisemmin tuli pidettyä jakkua paidan päällä. Ai niin, urheilurintaliivien heijastin ja salama ei ole paras mahdollinen yhdistelmä 😖. Sama tapahtuu myös valkoisten rintaliivien kanssa eritoten, jos paita on valkoinen.

Lisäksi tarvitaan kasa nuorisolta ylijääneitä paitoja ja pari pakettia pesukoneväriä, tässä taisi olla navy ja harmaa. Väriteoria kannattaa myös kerrata, sillä esimerkiksi oranssi ja sininen saavat aikaan ruskean.

Laitetaan epämääräinen kasa vaatteita pesukoneeseen ja värjätään paketin ohjeiden mukaan. Pestään värjätyt kankaat pyykinpesuaineella ja kone pyörimään tyhjänä koko touhun jälkeen.

Tässä on  tosin pyörimässä  violetti värjäyserä.

Tässä on hyvä esimerkki siitä, että kaikki kankaat ovat samaa värjäyserää. Värinvaihtelu johtuu kankaan koostumuksesta mitä enemmän tekokuitua, sitä vaaleampi on väri. Vaalein sininen kaitale oli täysin valkoinen ja vihreäksi värjäytynyt oli alkujaan keltaoranssi.

Tästä kuvasta huomaa hyvin, että sovitusnuken lantio on liian leveä (vinot rypyt lantiolla).
Lisäksi selkä on liian lyhyt, sillä poikkisauma tulee vyötärölle.

Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK, saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi.

Opettajan vanhat vaatteet

Kuusi viikkoa sitten olin vaikean päätöksen edessä. Jatkanko nykyisessä työssäni vai suuntaanko kohden uutta? Taakse olisi jätettävä huippufirma ja loistava tiimi tutulla toimialalla. Tulevaisuudessa odottaisi alanvaihto ja toimi uudessa toimintaympäristö. 

Vaikea päätös (baskeri on itse neulottu ja paita itse kaavoitettu ja ommeltu)

Jos vaikka nimi jäisi muistiin

Niin eihän tämäkään mahdollisuus itsekseen eteeni tipahtanut. Ihan itse hain. Tosin sattumalta törmäsin työpaikkailmoitukseen, joka sai pohtimaan. Kun on työuraa jäljellä vähintään 25 vuotta, on hyvä pohtia erilaisia vaihtoehtoja, jotta jaksaa eläkeikään saakka.

Liekö iskenyt neljänkympin kriisi? Kolmenkympin hujakoissa vaihdon siviilisäätyä, olisiko nyt vuorossa ammatti. Voi olla myös, että puolentoista vuoden opintovapaa toi uutta näkökulmaa, joka rohkaisi hakemaan. Tiedä häntä.

Viikon odottelun jälkeen pääsin haastatteluun ja minulle tarjottiin johtamisen opettajan paikkaa. Valituksi tulemisen jälkeen alkoi suunnaton pohdinta. Minne menisin? Mitähän nykyiset työkaverit ja ennen kaikkea tiimiläiset ajattelevat? Esimiehenä, kun olen tottunut asettamaan tiimin etusijalle. Pärjäänkö uudessa?

Vaatekomeroterapiaa

Trendikkäimmät konmarittavat, jotta ajatukset selkeytyvät. Meillä maalla puhutaan suursiivouksesta. Minulla oli kuitenkin sen verran univelkaa ja kuumeenpoikasta, että katseeni hakeutui vain vaatekomeroon.

Siinä sitten torstai-iltapäivänä istuin, särkylääkkeen voimalla, ateljeen lattialla ja lajittelin vaatteita. Vaatteet hakeutuivat poisheitettäviin ja pidettäviin. Varkain pidettävien pino jakaantui takaisin kaappiin ja tuunattaviin. Pidettävissä huomasin enemmän kiintyneeni kotelomekkoihin (KLIK), vaikka jakkuja (KLIK, KLIK) tehdessä oli vierähtänyt tunti jos toinenkin.

Katseeni hakeutui vaatekomeroon.

Hieman sekavin miettein menin nukkumaan. Jahkaamiseen kyllästyneenä jätin lopullisen päätöksen tekemisen alitajunnan huoleksi. Yön aikana intuitio teki tehtävänsä ja aamulla olin varma siitä, että minun tulee ottaa tarjottu paikka vastaan.

Korjattaviakin löytyi. Kukahan lie ommellut napin takkiin niin, että se lähti irti (KLIK)?

Opettajan vanhat vaatteet

Kiitos tekstiilin ja muodin kiertotaloustuotteiden suunnittelemisen ja valmistamisen tutkinnonosan (KLIK) katselin pois heitettävien pinoa uusin silmin. Niinpä muutama tuhottavaksi tuomittu vaatekappale päätyikin leikkuupöydän alle odottamaan uutta tulemista.

Tuunattavia kaivelemassa

Leikkuupöydän alla on hyvä odotella.

Tuttuun tapaan, tykkäämällä meistä KLIK, saat blogipostaukset suoraan omaan uutisvirtaasi.